Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat aina kiinnostavia. Useat tutkimuslaitokset ja yritykset julkaisevat HR-trendejään ja painopisteitään kuluvalle ja tuleville vuosille. AIHR:n artikkeli ”11 HR Trends for 2023” herätti ajatuksia. Sen mukaan vuosi 2023 on HR:lle ”mahdollisuuden ikkuna määritellä uudelleen funktion arvolupaus pandemian jälkeisessä todellisuudessa”.
Entä jos HR:n uusi suunta olisi kestävä HR? Kestävä HR on enemmän kuin valojen sammuttamista ja kierrätykseen kannustamista. Se liittyy ihmisiin ja siihen, miten voimme rakentaa heille pitkällä aikavälillä kestävän työympäristön. Käsite voi luontevasti kattaa teemoja kuten terveys ja hyvinvointi, monimuotoisuus ja inklusiivisuus, osaamisen kehittäminen ja uudelleenkouluttautuminen sekä palkkatasa-arvo – ja paljon muuta.
Myös Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1987 esittämä kestävyyden määritelmä sopii hyvin HR:n kontekstiin: ”nykyisten tarpeiden täyttäminen vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia täyttää omat tarpeensa”. Työnantajan ja työntekijän näkökulmasta ajatus on yhtä relevantti.
Miltä kestävä HR voisi näyttää käytännössä? Tässä joitakin ajatuksia, jotka voisivat kuulua kestävään HR-lähestymistapaan.
Ensinnäkin hyvinvointi. Se on ollut HR-ammattilaisten keskeinen teema jo usean vuoden ajan. Kestävän HR:n näkökulmasta painopiste olisi pitkäjänteisessä hyvinvoinnissa. Miten ja milloin ihmiset haluavat työskennellä? Miten rakennamme toimivia hybridimalleja? Voisimmeko muokata rooleja ja työaikoja eläkeiän lähestyessä joustavammiksi? HR:llä on paljon mahdollisuuksia luoda ympäristö, joka tukee pitkiä työuria ja jossa ihmiset haluavat jatkaa työskentelyä myös eläkeiän jälkeen.
Monimuotoisuus ja inklusiivisuus ovat edelleen keskeisiä teemoja. Tällä hetkellä ne keskittyvät usein sukupuoleen ja etniseen taustaan, mutta näkökulmaa voisi laajentaa. Entä jos huomioisimme ajattelutapojen moninaisuuden, maantieteellisen taustan, koulutuksen, kokemuksen – jopa persoonallisuustyypit? Entä jos rekrytoisimme osaajia myös omamme ulkopuolisilta toimialoilta? Näin työpaikoista voisi tulla entistä monimuotoisempia ja samalla syntyisi uusia näkökulmia ja ideoita.
Osaamisen kehittäminen ja jatkuva oppiminen ovat laajasti keskusteltuja teemoja. Jotta niissä onnistutaan, tarvitaan kuitenkin oppimiskulttuuri. Se edellyttää oppimisen tapojen uudistamista ja sellaisten työkalujen ja ympäristöjen tarjoamista, jotka tukevat erilaisia oppimistapoja.
Lisäksi on analysoitava, millaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja millaista ei – ja miten nykyistä henkilöstöä voidaan kouluttaa uudelleen. Tämä tarkoittaa myös mahdollisuuksien tarjoamista kokeneille työntekijöille jatkaa työuraansa, jos he niin haluavat. Näihin tekijöihin paneutuminen tukee pitkän aikavälin strategista suunnittelua ja tekee HR:stä kestävämpää.
Yrityksillä ja työntekijöillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä kestävä HR tarkoittaa heidän työympäristössään. Sen määrittely ja priorisointi on kuitenkin yhteinen tehtävä. Tällainen lähestymistapa voi varmistaa, että osaaminen ja henkilöstö pysyvät kestävänä voimavarana pitkällä aikavälillä ja tukevat organisaation strategisia tavoitteita.
Miltä kestävä HR näyttäisi teidän työympäristössänne?
